Kilpahevosen ruokinta

Moni saattaa kuvitella, että hevosen ruokinta tarkoittaa käytännössä nelijalkaisen laskemista ulos aitaukseen pureskelemaan maassa kasvavaa ruohoa. Tämä on kuitenkin hyvin kaukana totuudesta, vaikka toki moni hevonen kesäisin laiduntaakin ja nauttii siinä samalla vihreästä ruokavaliostaan. Suurin osa niin harraste- kuin kilpahevosista syö kuitenkin aivan muilla tavoin, ja näitä tapoja ei voi ainakaan kuvata äärettömän yksinkertaisiksi. Hevoset kyllä pärjäävät hyvinkin simppelillä ravinnolla, mutta mikäli niiden halutaan pääsevän suorituskykynsä huipulle, ravintoon on kiinnitettävä huomiota. Etenkin kilpahevosen ruokinta on taitoa ja osaamista vaativa laji, johon haetaan asiantuntemusta pitkin maailmaa. Ei ole liioittelua väittää, että huolellinen kilpahevosen ruokinta on yhtä tärkeää, kuin huippu-urheilijan ruokavalion hiominen kuntoon. Onhan selvää, että ravinnolla on hyvin selkeä yhteys sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin sekä suorituskykyyn. Hevoset eivät tee tässä poikkeusta.

Hevonen kaipaa rutiineja

Hevosen onnistunut ruokinta koostuu monista asioista. Yksi tärkeimmistä asioista on säännönmukaisuus. Hevosen ruuansulatuselimistö ei kestä pitkiä taukoja, hevoset eivät voi aterioida silloin tällöin, kuten jotkut petoeläimet voivat. Säännöllisyys on välttämätöntä sekä ruoansulatuksen että hevosen turvallisuudentunteen kannalta. Hevonen tottuu tiettyyn rytmiin ja osaa odottaa, että ruoka-aikoina tuttu hoitaja tarjoaa ruokaa. Jos rutiinista poiketaan, hevonen stressaantuu. Hevosen tekemä työ vaikuttaa olennaisesti ruokintaan. Paljon ja raskaasti liikkuvien hevosten, siitostammojen ja varsojen sekä jokaisen kilpahevosen ruokinta vaatii enemmän suunnittelua kuin lemmikkiponin, jota liikutetaan harvemmin. Mitä tavoitteellisempia hevosen pidossa ollaan, sitä enemmän ruokintaan tulee kiinnittää huomiota ja sitä enemmän tarvitaan ammattilaisten apua. Yleissääntönä voidaan sanoa, että vaativampaa työtä tekevien hevosten energiantarve kasvaa, joten rehua täydennetään lisänergialla. Tämän lisäksi usein tarvitaan lisävalkuaista sekä vitamiineja ja kivennäistä. Kilpahevosen ruokinta lienee kaikkein haastavinta, sillä vääränlainen ravinto voi johtaa monenlaisiin ongelmiin, jotka heikentävät treenisuorituksia.
Hevosen ruokavalion kulmakivi on aina hyvälaatuinen heinä. Heinässä ei saa olla hometta tai pölyä, ja se voi olla kuivaa heinää tai esikuivattua säilöheinää. Kesäaikaan heinän voi korvata ainakin osittain laidunruoholla. Heinän lisäksi hevoselle syötetään väkirehua, tyypillisesti kauraa. Annosmääriin vaikuttavat energiankulutuksen lisäksi hevosen koko ja rotu. Pikkuponit tarvitsevat vain hieman väkirehua. Hevosen ruokinnassa on syytä muistaa myös se, että hevonen ei saa saada liikaa rehua ja lihoa. Usein kauhistellaan laihaa hevosta, mutta vähintään samanlaista paheksuntaa tulisi aiheuttaa hevosen liian korkea paino, joka myös altistaa hevosen riskeille. Kilpahevosen ruokinta on yleensä hyvin säntillistä, mutta harrastehevosia saatetaan hyvää tarkoittaen ruokkia liikaa suhteessa niiden tekemään työn määrään.

Hevoset alttiita ruoansulatusongelmille

Hevosen ruokintaa hankaloittaa se, että hevoset ovat muita eläimiä alttiimpia erilaisille ruuansulatuskanavan sairauksille. Näitä sairauksia kutsutaan arkikielessä ähkyksi ja niiden syynä on usein ummetus tai kaasun keräytymisestä suolistoon. Parasta ruuansulatusongelmien ehkäisyä ovat säännöllinen liikunta ja ruokinta hyvälaatuisilla rehuilla hevosen yksilöllisen energiantarpeen mukaan. Ähky on hevoselle vakava tilanne, josta tulee ilmoittaa välittömästi eläinlääkärille. Kilpahevosen ruokinta suunnitellaan siten, että riski ähkyn saamiseksi on minimaalinen. Erilaiset ruuansulatuskanavan sairaudet saattavat parantua itsekseen, mutta toisaalta ne voivat myös jopa vaatia hevosen hengen. Siksi ruokavaliosta huolehtiminen on erittäin tärkeää. Väärästä ruokinnasta aiheutunut sairastuminen voi pilata arvokkaan kilpahevosen koko uran tai ainakin keskeyttää sen. Jokainen vastuullinen hevosenomistaja selvittää ammattilaisten kanssa, mikä on juuri oikea tapa ruokkia ja huolehtia hevosestaan. Yhtä oikeaa reseptiä ruokintaan ei ole, vaan siihen vaikuttavat lukuisat tekijät, joita harjaantuneempikaan hevosmies tai -nainen ei usein tunne riittävän hyvin.